Katsomustietoisuus voimavarana. Julkaistu: 13. toukokuuta 2020 | Kirjoittanut: Marjaana Kavonius ja Niina Putkonen Moninaisuus peruskoulun opetussuunnitelmassa Opetussuunnitelmassa (POPS 2014) moninaisuus nähdään osana jokaista oppilasta ja yhteisön jäsentä.
Moninaisuus tunnustetaan kaikkia koskevana ominaisuutena, ei ainoastaan jonain ulkoapäin tarkasteltavana, vieraana tai tiettyyn ryhmään viittaavana. Moninaisuus käsittää erilaiset identiteetit, kielet, uskonnot ja muut katsomukset. Oikeus omaan kulttuuriin, katsomukseen ja kieleen kuuluu jokaiselle, sillä ”koulu oppivana yhteisönä on osa kulttuurisesti muuntuvaa ja monimuotoista yhteiskuntaa, jossa paikallinen ja globaali limittyvät. Opetussuunnitelman arvoperusteissa moninaisuus on sekä rikkaus että kaikille kuuluva oikeus. Katsomustietoisuus käsitteenä Kulttuuri- ja katsomustietoisuus ovat kasvatuksen kontekstissa käsitteinä melko tuoreita, eivätkä opetussuunnitelmat käytä käsitteitä sellaisenaan.
Katsomustietoisuus koulun arjessa Kuvio 1. Kuvio 2. Gay, G. (2010). Katsomustietoisuus koko koulun kysymyksenä. Katsomuksiin liittyvät erityiskysymykset ovat viime vuosina alkaneet saada enemmän huomiota kulttuuri- ja kielitietoisuuden teemoja opetuksessa tutkivissa ja kehittävissä hankkeissa, joita on Suomessa meneillään useampia.
Tampereen yliopiston Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa on käynnissä koulun katsomustietoisiin käytänteisiin keskittyvä hanke, joka on osa Oulun yliopiston johtamaa Kulttuurinen moninaisuus osaksi koulun arkea ja käytänteitä (KuTiMat) -hanketta. Hanketta esittelevät seuraavassa Elina Hirvonen, Kristiina Holm, Vesa Åhs ja Inkeri Rissanen. Katsomukset koskettavat koko koulua Opetushallituksen rahoittaman Katsomustietoinen koulu -hankkeen päätarkoituksena on tukea kentällä toimivien opettajien työtä kokoamalla yhteen jo olemassa olevia katsomustietoisia materiaaleja sekä luomalla kriteeristöä, jonka avulla opettajat voivat arvioida materiaaleja katsomustietoisuuden näkökulmasta.
USKALLUS-hanke: katsomusten välistä osallisuutta ja oikeudenmukaisuutta kouluihin. Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan hanke Uskonnot, katsomukset ja osallisuus perusopetuksessa eli USKALLUS on Opetushallituksen rahoittama hanke, jossa kehitetään kulttuuriseen ja katsomukselliseen moninaisuuteen liittyvää opetusmateriaalia.
Ajatus on tähdätä osallisuuden ja oikeudenmukaisuuden lisäämiseen käyttäen monia eri lähestymistapoja. Hanke tarjoaa myös uusia näkökulmia uskonnonopetukseen, kertoo yliopistotutkija, dosentti Anuleena Kimanen. Katsomustietoisuus joka open taitona. Kulttuuri- ja katsomussensitiivistä opetusta ja ohjausta kehittämässä -hankkeen blogi. KuKaS-hankkeen ensimmäinen tutkimusartikkeli julkaistiin marraskuussa lehdessä Journal of Multicultural Discourses.
Artikkeli perustuu viime vuoden syksyllä tekemiini haastatteluihin monikulttuurisissa kouluissa pääkaupunkiseudulla. Se on vapaasti luettavissa, mutta tässä blogitekstissä esitän keskeiset tulokset suomeksi. Artikkelin aiheena on se, miten haastatellut monikulttuuristen koulujen opetushenkilöstön jäsenet (kaksi rehtoria, yksi opo ja seitsemän opettajaa) puhuvat kulttuurisesta ja katsomuksellisesta moninaisuudesta. Kulttuurinen moninaisuus on melko laajasti hyväksytty tapa puhua jokseenkin kiistanalaisesta asiasta. Kulttuurin käsitteellä nimittäin helposti ajaudutaan puhumaan helposti tavalla, joka olettaa, että on olemassa selkeärajaisia kulttuureita, jotka vaikuttavat yhdenmukaisesti niiden jäsenten käyttäytymiseen. The Challenges of Religious Literacy - The Case of Finland. Mitä on ”heikko” katsomuskasvatus? Monessa suomalaisessa päiväkodissa katsomuksiin liittyvä opetus ja kasvatus on hyvin puutteellista.
Lisää tutkimustietoa tarvitaan esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajan ammatillisuudesta voidaksemme muuttaa tilannetta vastaamaan paremmin siihen, mihin lapsella tulisi olla oikeus, kirjoittaa kasvatustieteen dosentti Saila Poulter. Katsomuskasvatuksen päämäärästä Useat kansalliset koulutusselvitykset osoittavat, että varhaiskasvatuksen katsomuskasvatus aiheuttaa päiväkodeissa epätietoisuutta. Lisäksi on jäänyt epäselväksi, miten henkilöstön tietoisuutta eri katsomuksista on tarkoitus lisätä. Paikallisissa pedagogista toimintaa ohjaavissa dokumenteissa ei myöskään juuri konkretisoida, miten tavoitteeksi asetettu katsomuksellisen monimuotoisuuden huomioiminen ja toisaalta toiminnan katsomuksellinen ja uskonnollinen sitouttamattomuus toteutetaan käytännössä.
Kuva: Silja Lamminmäki-Vartia. Mitä heikkous katsomuskasvatuksellisessa mielessä voisi tarkoittaa? Kuva: Saila Poulter. Kohti kulttuuri- ja katsomusreflektiivistä opetusta ja ohjausta. Tapauskeskustelun ohjaajan opas ja lisämateriaali. Uskonto suomalaisissa kouluissa – tutkijoiden välitilinpäätös. Tuoreessa kirjassa ”Contextualising dialogue, secularisation and pluralism: religion in Finnish public education” kasvatustieteen, teologian ja uskontotieteen aloilla toimivat tutkijat vetävät yhteen sekä suomalaiseen uskonnon opetukseen että laajemmin uskontoon suomalaisten koulujen arjessa liittyvää tutkimustietoa ja keskustelua, kertoo kirjan yksi toimittajista, Tampereen yliopiston monikulttuurisuuskasvatuksen yliopistonlehtori Inkeri Rissanen.
Kirjassa tarkastelun kohteena ovat esimerkiksi uskonnon opetuksen muuttuvat tavoitteet ja integroidun katsomusopetuksen kokeilut, oppilaiden ja opettajien valmiudet kohdata katsomuksellista moninaisuutta, uskonnot koulujen arki- ja juhlakulttuurissa sekä erityisesti muslimien inkluusioon liittyvät kysymykset. Vaikka kirjaan kirjoittaneiden tutkijoiden kesken on eroja näkökulmissa ja painotuksissa, he luovat melko yhtenäistä kuvaa uskontoon liittyvistä kysymyksistä suomalaisissa kouluissa. Tykkää tästä: Tykkää Lataa... Muslimien osallisuus suomalaisissa kouluissa.
Islamiin liittyvät stereotypiat näkyvät edelleen suomalaisissa kouluissa, kirjoittaa Tampereen yliopiston monikulttuurisuuskasvatuksen yliopistonlehtori Inkeri Rissanen.
Hän on tutkimuksessaan kiinnittänyt huomiota siihen, että koulujen välillä on kuitenkin selkeitä eroja. Maahanmuuttajavoittoisissa kouluissa tunnistetaan islamiin, lähtökulttuureihin ja maahanmuuttotaustaan liittyvä pääoma paremmin kuin muissa kouluissa. Rakenteet tukevat osallisuutta – osattomuuden kokemuksia tuottaa arjen vuorovaikutus Verrattuna muihin Euroopan maihin, Suomessa asenteet muslimeja kohtaan ovat hyvin kielteisiä. Keskusteluissa kulttuurisesta moninaisuudesta kouluissa tai laajemmin yhteiskunnassa juuri muslimeihin liittyvät kysymykset nousevat herkästi esiin.
Mihin uskonnottomat ateistit uskovat? Pyhiinvaellukset, iloiset juhlat, värikkäät rituaalit… Monille meistä uskonnollinen monimuotoisuus on tuttua.
Uskonnottomuutta ja ateismia sen sijaan käsitellään usein sen kautta, että ihmisen elämästä puuttuu jotain. Samantyyppinen monimuotoisuus koskee kuitenkin myös uskonnottomien ateistien elämää, kirjoittaa uskontotieteen tohtorikoulutettava Roosa Haimila. Uskonnottomat ateistit havaitaan tavallisesti uskomusten puuttumisen kautta.
Uskonnottomuudella viitataan usein uskonnottomaan identiteettiin tai siihen, ettei ihminen kuulu mihinkään uskontokuntaan. Ateismilla puolestaan tarkoitan jumalauskon puuttumista. Viime vuosina tätä on tutkittu laajassa Understanding Unbelief -tutkimusohjelmassa. Mikä ihmeen uskontolukutaito? Lukutaito on tänä päivänä vahvasti esillä monissa eri yhteyksissä.
Siinä missä esimerkiksi medialukutaito on jo varsin yleisesti tunnettu käsite, on uskontolukutaito uudempi ja vähemmän tunnettu tulokas niin akateemisessa kuin laajemmassakin keskustelussa. Mitä uskontolukutaidolla oikein tarkoitetaan? Tätä pohtii Katsomusten päätoimittaja, Helsingin yliopiston uskontotieteen yliopistonlehtori Johanna Konttori. Käsiteviidakko Lukutaito. Uskonto- ja katsomusdialogi. Kun lähdin 1990-luvun alussa tutustumaan naisten koraanipiiriin Helsingin Foorumissa, en ollut käynyt mitään dialogikursseja saatikka tiennyt islamista lukion kursseja enempää.
Se riitti, että olin positiivisella tavalla utelias ja kiinnostunut kuulemaan naisten elämästä ja kunnioitin sitä, mikä heille oli tärkeää. Olin tullut moskeijaan saadakseni uusia ystäviä, kertoo uskontodialogin parissa pitkään toiminut Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Heidi Rautionmaa. Mitä uskontodialogilla ja laajemmin katsomusdialogilla tarkoitetaan? Olen usein kuullut uskontodialogiin osallistuvalta: Yksi haasteista on kyky myöntää omassa tiedossa tai totuudessa epätäydellisyyttä ja halu oppia toiselta. Katsomusdialogi on ennen kaikkea dialogista asennoitumista.
Dialogiprosessi kysyy kiinnostusta ymmärtää toisten ajatuksia ja tunteita sekä kykyä muuttaa omia käsityksiään.